Pyynikin kirkkopuisto
”Välissä kirkon ja synnytystalon, koulujen rivin ja maantievalon,
allamme ruumiita muutama sata ja päällämme linnunrata.”
Lauri Viita kuvasi näin Tampereen vanhaa hautausmaata Aleksanterin kirkon takana.
Kuvaus on osuva paikalle josta ei oikein tiedä mikä se on. Hautausmaa, vanha hautausmaa, puisto, muinaisjäänne. Joskus talvella siellä oli iso lasten liukumäki.
Nimestäkään ei oikein tiedä, vanha hautausmaa, Aleksanterin puisto, Aleksanterin hautausmaa, Pyynikin kirkkopuisto.
Lauri Viita kuvasi näin Tampereen vanhaa hautausmaata Aleksanterin kirkon takana.
Kuvaus on osuva paikalle josta ei oikein tiedä mikä se on. Hautausmaa, vanha hautausmaa, puisto, muinaisjäänne. Joskus talvella siellä oli iso lasten liukumäki.
Nimestäkään ei oikein tiedä, vanha hautausmaa, Aleksanterin puisto, Aleksanterin hautausmaa, Pyynikin kirkkopuisto.
Mutta kaunis se on, rauhallinen, antaa aikaa ajatuksille ja vanhat muistomerkit
kohteen omille muistoille.
Virallisesti se lienee puisto, muinaismuistolain suojaama muinaismuisto. Koko Pyynikin kirkkopuiston, hautausmaa mukaanlukien, omistaa Tampereen kaupunki.
Vuonna 1779 perustetun Tampereen kaupungin ensimmäinen hautausmaa oli puuton alue kaupunkilaisten palstojen "plantaasien" takana ja sivulla. Sitä ympäröi punaiseksi maalattu hirsiaita ja kapeita polkuja risteili matalien hautakumpujen luokse.
Ensimmäinen "asukas" hautausmaalla oli rengin tytär Ulrika. Vaatimaton puinen muistomerkki on aikoja sitten kadonnut. Hautausmaa oli käytössä 1784-1880. Viimeisimmät hautaukset tehtiin tiettävästi vuonna 1885.
Kortelahdenkadun kohdalla, käytävän laidalla oli porttirakennus, "läpikäytävä". Läpikäytävä on katolista perinnettä noudattava rakennus jossa vainaja siunataan haudan lepoon. Siellä ei saanut säilyttää vainajaa yön yli vaan se oli läpikäytävä hautausmaalle. Rakennus purettiin 1920-luvulla.
Läpikäytävän "perilliseksi" voinee tulkita Väinö Aaltosen "Suru" patsaan, jota kaupunkilaiset käyttävät pyhäinpäivänä, Jouluna ja tarvitessaan läheistensä muistamiseen.
Virallisesti se lienee puisto, muinaismuistolain suojaama muinaismuisto. Koko Pyynikin kirkkopuiston, hautausmaa mukaanlukien, omistaa Tampereen kaupunki.
Vuonna 1779 perustetun Tampereen kaupungin ensimmäinen hautausmaa oli puuton alue kaupunkilaisten palstojen "plantaasien" takana ja sivulla. Sitä ympäröi punaiseksi maalattu hirsiaita ja kapeita polkuja risteili matalien hautakumpujen luokse.
Ensimmäinen "asukas" hautausmaalla oli rengin tytär Ulrika. Vaatimaton puinen muistomerkki on aikoja sitten kadonnut. Hautausmaa oli käytössä 1784-1880. Viimeisimmät hautaukset tehtiin tiettävästi vuonna 1885.
Kortelahdenkadun kohdalla, käytävän laidalla oli porttirakennus, "läpikäytävä". Läpikäytävä on katolista perinnettä noudattava rakennus jossa vainaja siunataan haudan lepoon. Siellä ei saanut säilyttää vainajaa yön yli vaan se oli läpikäytävä hautausmaalle. Rakennus purettiin 1920-luvulla.
Läpikäytävän "perilliseksi" voinee tulkita Väinö Aaltosen "Suru" patsaan, jota kaupunkilaiset käyttävät pyhäinpäivänä, Jouluna ja tarvitessaan läheistensä muistamiseen.
Puistossa on n. 202 haudaksi tunnistettavaa paikkaa. Luku on tulkintainen koska esim.
Thunebergin kaksi kiveä tulkitaan yhdeksi haudaksi. Lisäksi löytyy yksi tai kaksi kiveä
joista voi löytää hautakiven merkkejä. Todellisuudessa alueelle on haudattu tuhansia
ihmisiä, haudat vain ovat ajan saatossa hävinneet.
Tänään kirkkopuisto puristuu yhä tiiviimmin kaupungin ydinkeskustan keskelle. Aikanaan Pirkankatua levennettäessä hautausmaata kavennettiin 10 metriä, yksi käytävä poistettiin ja olemassaolevat haudat siirrettiin sisemmälle.
Tänään kirkkopuisto puristuu yhä tiiviimmin kaupungin ydinkeskustan keskelle. Aikanaan Pirkankatua levennettäessä hautausmaata kavennettiin 10 metriä, yksi käytävä poistettiin ja olemassaolevat haudat siirrettiin sisemmälle.