Gustaf Lundahl 21.1.1783 – 20.8.1846
Hauta numero 60



Gustaf Lundahl on eräs Tampereen historian merkittävimmistä miehistä. Hänen isänsä Birger Lundahl muutti Smoolannista Suomeen ja siirtyi ensimmäisten asukkaiden joukossa Tampereelle kauppiaaksi.


Vapriikin kuva-arkisto.
Kuvaaja: Niels Rasmussen, Tampere.

Gustaf kävi koulua Turussa ja teki opintomatkoja Saksaan ja Venäjälle. Hän puhui sujuvasti suomea, ruotsia, saksaa, englantia ja venäjää.
Kielitaito teki hänestä aikanaan Finlaysonin oppaan ja avustajan. 1830-luvulla hänen palveluksessaan oli kirjanpitäjä, kymmenen liikeapulaista, kymmenen piikaa ja viisi renkiä.

Alarannassa hänellä oli tiilitehdas ja hän yritti kaivaa rautaakin Haverista.

Syksyllä 1819 hän toimi Aleksanteri I oppaana tämän käydessä Tampereella. Näistä ja Finlaysonille tehdyistä palveluksista hän sai ensin mitalin ja 1826 kauppaneuvoksen arvon. V.1835 hän sai Stanislauksen ritarikunnan III luokan merkin, jonka jälkeen hän oli aina ritari ja kauppaneuvos.


25.5.2020 tuli kuluneeksi 200 vuotta siitä kun Gustaf Lundahl anoi James Finlaysonille Tampereen porvarioikeuksia.
Finlayson sai ne samana päivänä, ja hänet vapautettiin vannomasta porvarivalaa, sillä hän ei itse ollut paikalla. Porvarius oli edellytys sille että Finlayson sai rakentaa tehdastaan.

Gustaf Lundahl huolehti maalaisten hyvinvoinnista huolehtimalla jyvätarpeesta ja harrastamalla puutarhojen perustamista jakelemalla uusia kasveja ja siemenlajeja.
Hän myös työllisti ihmisiä erilaisilla kotiteollisuuden tilauksilla.

Sivistyksen harrastus ei ollut outoa, hänhän oli Jaakko Juteinin henkilökohtainen ystävä.
Eräällä Turun matkalla ajoneuvot kaatuivat ja Lundahl loukkaantui vaikeasti. Hän kuoli 20.8.1846.




Gustaf Lundahlin hautaristin etupuolella on teksti:
Här
hvilar
Commerce Rådet och Riddaren
Gustaf Lundahl
Född
i
T:fors
17 21/1 83
död
20.8.1846

Takana on teksti:
Säll den som uti Herrans hand
För tidens stormar Hunnit




Gustaf Lundahlista jäi muistoksi Tampereen taidemuseo, joka C.L. Engelin piirustusten mukaan rakennettiin 1838 viljamakasiiniksi.






Toinen muisto on Lundahlin salin kattokruunu, joka riippuu vanhan kirkon arvokkaimmalla paikalla.