Vapriikin kuva-arkisto.
Ferdinand Uhde ei ollut syntyperäisiä tamperelaisia eikä
asunut Tampereella kuin osan elämästään, mutta ansaitsee
kuitenkin tulla muistetuksi niiden miesten joukossa, joiden
elämäntyö on jättänyt syviä jälkiä Tampereen kaupungin kehitykseen.
Jälkimaailman muistossa on hän säilynyt ennen kaikkea
syvällisenä ja hienona, hiljaisuudessa laajalti vaikuttaneena
uskonnollisena persoonallisuutena.
Vähemmän tunnettua
sitävastoin on ollut, että tämä sama mies on Tampereen
teollisuuselämän tarmokkaimpia kehittäjiä — se mies,
joka James Finlaysonin vaatimattomasta teollisuuslaitoksesta
on luonut Tampereen ja koko Suomen ensimmäisen todellisen suurtehtaan.
Uhde Finlaysonin tehtaan johtajana 1835—1860.
Kun James Finlayson, joka John Patersonin kehoituksesta
v. 1819 oli perustanut Tampereelle konepajan ja puuvillakehräämön,
yrityksensä vaikeuksiin ja verraten huonoon menestykseen
kyllästyneenä rupesi etsimään ostajia, joille hän voisi
liikkeensä luovuttaa, hän lähinnä kääntyi maanmiestensä
ja uskonveljiensä puoleen Pietarissa.
Kveekari William Wheelerin ja Ferdinand Uhden
välityksellä solmittiin kevättalvella 1835 kaupat C. S. Nottbeckin
ja keisarin henkilääkärin, hovineuvos G. A. Rauchin kanssa.
Tätä ennen oli Uhde, osittain yksin, osittain Wheelerin seurassa
tehnyt useita matkoja Tampereelle — ensimmäisen helmikuussa 1835 —
ottaakseen perin pohjin selvän tehdaslaitoksen tilasta.
Ostajat ottivat tehtaan asiat hoitoonsa kesäkuun 1 p:stä 1835,
vaikka hallituksen suostumus kauppaan saatiin vasta 15/1 1836 ja
liikkeen virallinen luovutus tapahtui 1.3. samana vuonna.
Uudet omistajat jäivät asumaan Pietariin, jossa Nottbeck otti
tehtäväkseen tehdasliikkeen ylimmän johdon ja valmistusten myynnin Venäjälle.
Liikkeen paikalliseksi johtajaksi Tampereella otettiin
Uhde. Joulukuun yhdeksäntenä päivänä 1835 antoivat Rauch ja Nottbeck hänelle ,,yleisen valtakirjan"
heidän puolestaan ottamaan vastaan tehtaan, hoitamaan sen raha-asiat ja
tekemään muita tarpeellisia sopimuksia.
Kun ei kukaan uusista omistajista ollut ammattimies
puuvillateollisuuden alalla, oli suunniteltu, että Finlayson
jäisi Tampereelle Uhden neuvonantajaksi siksi kunnes tämä
ehtisi täysin tutustua liikkeeseen ja paikallisiin oloihin.
Finlayson uhkasi kuitenkin heti muuttaa pois. Silloin Uhde
selitti että jos Finlayson vetäytyisi pois liikkeestä, ei
hänkään ryhtyisi sen asioihin, koska hän ei ensinkään tuntenut
tämänlaisia asioita, paikallisia olosuhteita tai edes maan
kieltä eikä niin ollen katsonut voivansa yksin
täyttää johtajatehtäviään.
Kun Wheeler lupasi tyydyttää Finlaysonin hintavaatimukset,
syntyi sopimus, jonka mukaan Finlayson sitoutui jäämään
Tampereelle kahdeksi vuodeksi, lukien maalisk. 1 p:stä 1836.
Uhde muutti asumaan Finlaysonin talouteen ,,puutarharakennuksessa",
yksityisasunnoksi sisustetussa vanhassa viinapolttimorakennuksessa,
ja tuotti sinne huonekalunsa Pietarista.
Samaan talouteen muutti myöskin asumaan C. S. Nottbeckin
poika William Nottbeck (synt. 1816), nuorukainen,
josta oli kasvatettava liikkeen vastainen paikallinen johtaja.
Somiste: Kirjailukuva, jonka Johanna Gustava Malin (kuollut A 1917)
oli 12-vuotiaana
tehnyt ,,Engelsmannin"
(—Uhden perustamassa Finlaysonin tehtaan) koulussa (H. M.).
Sivun teksti on lainausta teoksesta ”Finlaysonin tehtaat Tampereella 1820-1907” kirj.
Gustav V. Lindfors, suomentanut Mika Waltari.