Ferdinand Uhde


Vapriikin kuva-arkisto.

Ferdinand Uhde ei ollut syntyperäisiä tamperelaisia eikä asunut Tampereella kuin osan elämästään, mutta ansaitsee kuitenkin tulla muistetuksi niiden miesten joukossa, joiden elämäntyö on jättänyt syviä jälkiä Tampereen kaupungin kehitykseen.

Jälkimaailman muistossa on hän säilynyt ennen kaikkea syvällisenä ja hienona, hiljaisuudessa laajalti vaikuttaneena uskonnollisena persoonallisuutena.

Vähemmän tunnettua sitävastoin on ollut, että tämä sama mies on Tampereen teollisuuselämän tarmokkaimpia kehittäjiä — se mies, joka James Finlaysonin vaatimattomasta teollisuuslaitoksesta on luonut Tampereen ja koko Suomen ensimmäisen todellisen suurtehtaan.

Uhde Finlaysonin tehtaan johtajana 1835—1860.

Kun James Finlayson, joka John Patersonin kehoituksesta v. 1819 oli perustanut Tampereelle konepajan ja puuvillakehräämön, yrityksensä vaikeuksiin ja verraten huonoon menestykseen kyllästyneenä rupesi etsimään ostajia, joille hän voisi liikkeensä luovuttaa, hän lähinnä kääntyi maanmiestensä ja uskonveljiensä puoleen Pietarissa.

Kveekari William Wheelerin ja Ferdinand Uhden välityksellä solmittiin kevättalvella 1835 kaupat C. S. Nottbeckin ja keisarin henkilääkärin, hovineuvos G. A. Rauchin kanssa. Tätä ennen oli Uhde, osittain yksin, osittain Wheelerin seurassa tehnyt useita matkoja Tampereelle — ensimmäisen helmikuussa 1835 — ottaakseen perin pohjin selvän tehdaslaitoksen tilasta.

Ostajat ottivat tehtaan asiat hoitoonsa kesäkuun 1 p:stä 1835, vaikka hallituksen suostumus kauppaan saatiin vasta 15/1 1836 ja liikkeen virallinen luovutus tapahtui 1.3. samana vuonna. Uudet omistajat jäivät asumaan Pietariin, jossa Nottbeck otti tehtäväkseen tehdasliikkeen ylimmän johdon ja valmistusten myynnin Venäjälle.

Liikkeen paikalliseksi johtajaksi Tampereella otettiin Uhde. Joulukuun yhdeksäntenä päivänä 1835 antoivat Rauch ja Nottbeck hänelle ,,yleisen valtakirjan" heidän puolestaan ottamaan vastaan tehtaan, hoitamaan sen raha-asiat ja tekemään muita tarpeellisia sopimuksia.

Kun ei kukaan uusista omistajista ollut ammattimies puuvillateollisuuden alalla, oli suunniteltu, että Finlayson jäisi Tampereelle Uhden neuvonantajaksi siksi kunnes tämä ehtisi täysin tutustua liikkeeseen ja paikallisiin oloihin.

Finlayson uhkasi kuitenkin heti muuttaa pois. Silloin Uhde selitti että jos Finlayson vetäytyisi pois liikkeestä, ei hänkään ryhtyisi sen asioihin, koska hän ei ensinkään tuntenut tämänlaisia asioita, paikallisia olosuhteita tai edes maan kieltä eikä niin ollen katsonut voivansa yksin täyttää johtajatehtäviään.

Kun Wheeler lupasi tyydyttää Finlaysonin hintavaatimukset, syntyi sopimus, jonka mukaan Finlayson sitoutui jäämään Tampereelle kahdeksi vuodeksi, lukien maalisk. 1 p:stä 1836. Uhde muutti asumaan Finlaysonin talouteen ,,puutarharakennuksessa", yksityisasunnoksi sisustetussa vanhassa viinapolttimorakennuksessa, ja tuotti sinne huonekalunsa Pietarista.

Samaan talouteen muutti myöskin asumaan C. S. Nottbeckin poika William Nottbeck (synt. 1816), nuorukainen, josta oli kasvatettava liikkeen vastainen paikallinen johtaja.



Somiste: Kirjailukuva, jonka Johanna Gustava Malin (kuollut A 1917)
oli 12-vuotiaana tehnyt ,,Engelsmannin"
(—Uhden perustamassa Finlaysonin tehtaan) koulussa (H. M.).

Sivun teksti on lainausta teoksesta ”Finlaysonin tehtaat Tampereella 1820-1907” kirj. Gustav V. Lindfors, suomentanut Mika Waltari.