Kirkon rakentaminen kesti kauan, sillä tarpeen ilmenemisestä ensimmäiseen jumalanpalvelukseen kului neljännesvuosisata. Riideltiin siitä, rakennetaanko kivikirkko vai puukirkko ja mihin kirkko rakennettaisiin. Ongelmineen, valituksineen ja kilpailutuksineen kirkon rakentaminen muistutti kovasti joitakin nykyaikaisiakin rakennuskohteita.

Ensimmäinen anomus valtakunnallisesta kolehdista kirkon rakentamiseksi Tampereelle tehtiin vuonna 1792 ja ensimmäinen jumalanpalvelus uudessa kirkossa pidettiin adventtina 1824. Hanke kaikkineen kesti siis 32 vuotta. Rakennusprosessin aikana Tampereen väkiluku oli alussa n. 390 ja lopussa vajaat 1300 henkilöä.

Aluksi riideltiin rakennusmateriaalista, käytetäänkö kiveä vai puuta. Muodostui kaksi "puoluetta", joista toinen, varakkaiden puoli kannatti kivikirkon rakentamista. Siihen kuuluivat kauppias Lundahl, kirkkoherra Weckman, raatimiehet Grönlund ja Lauren, kirkkoväärtti Haggren, tuomiokapituli sekä periaatteessa senaatti. Kaupungin väki ja maaherra puolsivat puukirkkoa.

Mielipiteitä jakoi myös kirkon paikka. Kirkkoherra Weckman oli sitä mieltä että kirkko oli rakennettava pääkadun päähän, hautausmaan viereen, kun taas varattomampi väki kannatti alkuperäistä kirkon tonttia torilla. Syyskuussa 1817 maaherra Carl Erik Mannerheim määräsi kirkon paikaksi torin.

Senaatti pyysi intendentinkonttorista Carl Bassia laatimaan kivikirkon piirustukset, mutta tulos oli kallis. Senaatti ei halunnut maksajaksi, joten senaatti perääntyi ja pyysi puukirkon piirustukset.

Puukirkon piirustukset olivat valmiit 13.2.1823. Senaatti hyväksyi ne 11.3.1823 ja antoi näin luvan kirkon rakentamiselle.

Huhtikuussa 1823 Weckman piti kirkonkokouksen ja vänkää vielä kivikirkkoa, mutta kokous päätti ryhtyä rakentamaan puukirkkoa ja asetti sitä varten rakennusjohtokunnan. Myöhemmin sekin hajoaa.

Juhannusaattona 1823 pidettiin urakkatarjoushuutokauppa. Huutokaupan voittanut kauppias Adolf Fredrik Lindberg aloitti työt välittömästi.

Ennen huutokauppaa kauppias Lundahl esitti vielä erityisen houkuttelevan tarjouksen kivikirkon rakentamisesta. Kokous kielsi Lindbergiä aloittamasta töitä, ja kirkkoherra kielsi maksujen maksamisen. Lindberg kokosi aineistonsa ja vetosi maaherraan. Maaherra katsoi Lindbergin voivan jatkaa rakentamista ja olevan oikeutettu maksuihin. Päätös annettiin asianosaisten tietoon 10.2.1824.

Viikkoa myöhemmin senaatti pyysi tuomiokapitulilta lausuntoa kirkkoherra Weckmanin anomukseen kivikirkon rakentamiseksi. Tuomiokapituli oli edelleen kivikirkolle myönteinen, mutta kaupunkilaiset eivät. Senaatti päätti 27.4.1824 olla suostumatta Weckmanin anomukseen.

Rakennustyö eteni nyt nopeasti ja heinä- elokuun vaihteessa voitiin sopia maalausurakoista. Lokakuun alkupuolella 1824 kaupunginsaarnaaja Hellen saattoi ilmoittaa tuomiokapitulille että kirkko oli pääosin valmis, ja hän pyysi samalla lupaa viettää siellä jumalanpalveluksia jo ennen virallisia vihkiäisiä. Ensimmäinen Jumalanpalvelus uudessa kirkossa pidettiin adventtina 1824. Kirkko täyttää siis vuonna 2024 200 vuotta.

Takaisin Lindbergin sivulle